Mille työni perustuu

Tällä sivulla

Aika ajoin autistina ja autismialan toimijana saan kysymyksiä siitä, mitä ajattelen käyttäytymistieteistä ja sovelletusta käyttäytymisanalyysista, ja käytänkö niitä työssäni. Tässä kirjoituksessani kuvaan sitä, mille työni perustuu ja miten varmistan, että toimin neurovahvistavalla tavalla ja omien arvojeni mukaisesti. Tekstissäni tarkastelen omaa työtäni sekä koulutus- ja palvelujärjestelmämme toimintatapoja erityisesti autistien näkökulmasta, mutta samanlaisella sensitiivisyydellä ja vastuullisuudella haluan kaikkiin neurovähemmistöihin kuuluvia oppilaita, asiakkaita ja potilaita kohdeltavan ja tämän ymmärryksen lisäämiselle olen omistanut työni. 

Olen aina ollut erityisen kiinnostunut siitä, miksi me ihmiset ajattelemme, tunnemme ja toimimme niin kuin toimimme, ja halunnut ymmärtää itseäni, ihmisiä, tilanteita ja asioiden välisiä yhteyksiä. Meidän ihmisten käyttäytyminen on minusta hyvin kiehtovaa ja käyttäytymisen taustalla vaikuttavien tekijöiden, kuten tunteiden ja tarpeiden etsiminen loputtoman mielenkiintoista. Lapsesta asti olen yrittänyt ymmärtää ihmisten toimintaa ja koettanut löytää johtolankoja ja selityksiä, joiden avulla maailmasta ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tulisi minulle jollain tavalla ymmärrettävää. Viimeistään lukion psykologian kurssit johdattivat minut käyttäytymisen lainalaisuuksien ja oppimispsykologisten periaatteiden äärelle: tämähän on tiedettä! Kuten monia autisteja, omaan erityisen mielenkiinnon kohteeseen liittyvät tieteenalat ovat aina kiinnostaneet minuakin.

Arvot ja neurovahvistava lähestymistapa 

Ensinnäkin työtäni ohjaavat arvot ja minulle merkitykselliset asiat. Kirjon kirjat® on rekisteröity tavaramerkki ja takaa asiakkailleni ja yhteistyökumppaneilleni sen, että yritykseni arvot ja niiden myötä koulutukset, palvelut ja materiaalit ovat neurokirjoystävällisiä. Pyrin olemaan neurovahvistavan lähestymistavan puolestapuhuja kaikessa toiminnassani. Yrittäjänä saan tehdä omien arvojeni mukaista työtä ja voin tehdä asiantuntijatyötä sydämellä. Juuri tämän vuoksi jätin 20 vuoden jälkeen taakseni rakkaan työni autismiohjaajana palvelujärjestelmässä ja perustin oman yrityksen. Työskentelen neurovähemmistöteemojen, erityisesti neurokirjon lasten ja nuorten asioiden parissa, joten työhöni liittyy suurta vastuuta. Arvoni auttavat minua pysymään suunnassa ja tekemään työtäni tietoisesta mielestä käsin. Minulle tärkeitä arvoja työssäni ovat myötätuntoinen kohtaaminen, vastuullisuus ja vaikuttavuus, joita kuvaan seuraavassa. 

❤️ Myötätuntoinen kohtaaminen 
Työni perustuu lapsen tai nuoren, perheen ja ammattilaisten kohtaamiseen, kuulemiseen ja kunnioittamiseen. Haluan kohdata asiakkaani arvostavasti, sensitiivisesti ja hyväksyvästi. Haluan olla tietoisesti läsnä, vahvistaa turvan tunnetta ja vaalia toiveikkuutta. Kunnioitan asiakkaani kokemusta ja näkökulmaa ja pyrin vastaamaan hänen tarpeisiinsa. 

❤️ Vastuullisuus 
Pyrin kaikessa toiminnassani olemaan neurovahvistavan lähestymistavan puolestapuhuja; työskentelemään yhdenvertaisuuden, turvallisuuden, syrjimättömyyden ja esteettömyyden eteen. Edistän työssäni lasten ja nuorten oikeutta kasvaa omaksi itsekseen lisäämällä ymmärrystä neuromoninaisuuden kysymyksistä ja neurokirjon lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisesta. Haluan pysyä avoimena ja vilpittömänä, reflektoida omaa toimintaani ja uskomuksiani sekä syventää ymmärrystäni neuromoninaisuudesta vuodesta toiseen. 

❤️ Vaikuttavuus 
Minulle on tärkeää, että perheet ja ammattilaiset saavat palvelua, tukea ja tietoa, joka on heille merkityksellistä ja josta on hyötyä juuri heille. Tähän pyrin huomioimalla työssäni neurokirjon eletyn kokemuksen sekä tutkitun tiedon ja hyödynnän niitä omiin arvoihini pohjautuen. Haluan auttaa ja palvella asiakkaitani parhaani mukaan ja kuuntelen heiltä saamiani toiveita ja palautetta. 

❤️ Neurovahvistava lähestymistapa on minulle paljon enemmän kuin vain työote: se on minulle filosofinen arvopohja ja maailmankatsomus. Neurovahvistava lähestymistapa (neuro-affirming approach) on neuromoninaisuutta arvostava ja vahvistava lähestymistapa, joka perustuu vaikeuksiin keskittymisen sijaan vahvuuksiin, voimavaroihin ja tarkoituksenmukaiseen tukeen sekä yksilöön kohdistuvien muutosodotusten sijaan ympäristön ja rakenteiden muokkaamisen merkitykseen. Neurovahvistava lähestymistapa luo yhdenvertaista, syrjimätöntä ja kaikille neurotyypeille turvallista maailmaa, jossa neurokirjon henkilöiden ei tarvitse sinnitellä jaksamisensa äärirajoilla, ahtautua neurotyypilliseen muottiin, piilottaa omia ainutlaatuisia ominaisuuksiaan, ohittaa omia tarpeitaan tai hukata omaa identiteettiään. Tämän mahdollistaminen edellyttää syvällisempää ymmärrystä neuromoninaisuudesta sekä suuria muutoksia asenteista rakenteisiin saakka. Olen perustanut Suomeen Neurovahvistavan lähestymistavan osaamiskeskuksen, jonka sivuilta voi lukea lähestymistavasta lisää.

Neurovahvistavan lähestymistavan osaamiskeskuksen verkkosivut

Neurovahvistavan lähestymistavan ytimessä on arvostava suhtautuminen neuromoninaisuuteen sekä jokaisen ihmisen neurotyypin hyväksyminen ja hänelle ominaisten toimintatapojen kunnioittaminen. Kaikki ansaitsevat kunnioittavaa, ihmisarvoista ja yhdenvertaista kohtelua sekä tarvitsemaansa tukea. Lähestymistapa mahdollistaa meille kokonaan erilaisen ymmärryksen neuromoninaisuudesta aina yhdenvertaisuudesta ja asenne-esteettömyydestä emotionaalisesti turvallisiin kohtaamisiin sekä kunnioittavaan, syrjimättömään kielen käyttöön saakka. Neurovahvistava lähestymistapa on läheistä sukua traumainformoidulle lähestymistavalle: ammattilaiset ymmärtävät haasteet laajempina kuin yksilön ominaisuuksina sekä pyrkivät luomaan asiakkaalle turvan kokemusta ja ennaltaehkäisemään stressin ja trauman syntymistä vaalimalla luottamuksellista ja myötätuntoista yhteyttä työskentelyn keskiössä. 

Eletyn kokemuksen kuunteleminen ja kunnioittaminen

Toiseksi työni perustuu neurokirjon eletyn kokemuksen kuuntelemiselle ja kunnioittamiselle. Oma kokemukseni autistina ja vanhempana on vain oma kokemukseni, yhden ihmisen kokemus. Se auttaa kuitenkin ymmärtämään vähemmistökokemusta, neurotyypillisessä kulttuurissa luovimisen mittavia haasteita sekä autistista tapaa kokea maailmaa, ja uskon että se on auttanut minua paljon niin neurokirjon perheiden kohtaamisessa ja tukemisessa kuin työyhteisöjen toimintakulttuurien muutoksen ja rakenteellisten kysymysten eteen työskennellessäni. Oman ja perheeni kokemuksen lisäksi ymmärrystäni neurokirjon eletystä kokemuksesta ja sen mittaamattomasta moninaisuudesta olen saanut erityishuoltopiirissä, vammaispalveluissa ja terveydenhuollossa työskennellessäni. Muistan kiitollisuudella satoja perheitä, joiden rinnalla olen asiakastyössäni saanut pitkissä prosesseissa vuosien varrella kulkea ja pidän kirkkaana mielessäni heidän jakamiaan toiveita, tarpeita ja kokemuksia. 

Lisäksi kuuntelen neurokirjon vaikuttajia, kirjoittajia, kouluttajia ja muita neurokirjon ääniä. Se voi olla lähileikkikentällä näkemäni lapsen tapa ilmaista itseään omassa arjen tilanteessaan, tai autistisen puhujan kuunteleminen kansainvälisessä konferenssissa. Kun työskentelemme neurokirjon teemojen parissa, meidän on ensiarvoisen tärkeää kuunnella ja kunnioittaa elettyä kokemusta. Emme voi oppia neurokirjosta vain lääketieteeseen ja terveydenhuollon määritelmiin perustuen tai vain neurotyypillisten toimijoiden kuvaamana. Neurokirjon eletyn kokemuksen kuunteleminen ja kunnioittaminen (Lived Experience Informed Practice, LEIP) auttaa minua huomioimaan, että työskentelyni on neurokirjon asiakkaille turvallista ja neurokirjon kulttuureita kunnioittavaa. 

Ammatillinen viitekehys

Kolmanneksi kuvaan vielä ammatillista viitekehystä, jolle työni perustuu. Sosionomina (Seinäjoen ammattikorkeakoulu 2004) olen Valviran laillistama sosiaalialan ammattihenkilö, ja sosionomiopintoni pohjautuivat sosiaalitieteiden ja yhteiskuntatieteiden viitekehyksiin ja niiden käytännön sovelluksiin. Sosionomin opinnoissani syvennyin kehitysvammaisuuteen ja autismiin. Käyttäytymisanalyytikon opinnoissani (Tampereen yliopisto 2025) taas olen paneutunut käyttäytymistieteiden viitekehykseen, ja näissä opinnoissa syvennyin organisaatiokäyttäytymiseen. Molemmat ammattini liittyvät ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin vahvistamiseen tavoitteellisen, ihmisille itselleen merkitykselliseen muutoksen tähtäävän toiminnan myötä. Ammatillinen viitekehykseni antaa minulle ymmärrystä siitä, että kenenkään käyttäytyminen ei tapahdu tyhjiössä vaan vuorovaikutuksessa ympäristön, olosuhteiden, asenteiden ja rakenteiden kanssa. 

Mitä on käyttäytymisanalyysi?

Käyttäytymisanalyysilla tarkoitetaan B. F. Skinnerin perustamaa käyttäytymistä muuttavien ympäristötapahtumien tutkimusta. Se on tieteenala, joka tutkii ja selittää käyttäytymistä ja oppimista sen suhteella kontekstiin: käyttäytymistä edeltäviin ja sitä seuraaviin tapahtumiin. Käyttäytymisanalyysin tieteenfilosofia on funktionaalinen kontekstualismi. (Tuomisto ym. 2024.) Funktionaalinen kontekstualismi edustaa käytännönläheistä näkemystä ihmisen käyttäytymisestä: konteksti eli tilanne ohjaa ihmisen käyttäytymistä ja ihminen pyrkii tekemään asioita, jotka siinä kontekstissa palvelevat hänelle tiettyä tarkoitusta. Konteksti voi muodostua esimerkiksi ihmisen sisäisestä tilasta kuten tunteista, uskomuksista, mielialasta, vireystilasta, kivuista ja nälästä sekä ympäristön tekijöistä kuten muiden ihmisten sanomisista ja tekemisistä tai aistikuormasta. Lisäksi meidän jokaisen neurotyyppi, kehitykselliset tekijät, taidot sekä aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten meidän on mahdollista toimia. Näkyvän käyttäytymisen taustalla vaikuttaakin valtavasti erilaisia tekijöitä ihmisen koko oppimishistorian ajalta, ja on mahdotonta tunnistaa, mitkä niistä vaikuttavat juuri tiettyyn käyttäytymiseen. Tämän vuoksi käyttäytymisanalyysissa keskitytään erityisesti siihen, mitä tapahtui juuri ennen käyttäytymistä sekä käyttäytymistä seuraaviin tekijöihin, sillä näitä on usein mahdollista tunnistaa ja niihin voidaan vaikuttaa. (Pietikäinen 2024.) 

Mitä on sovellettu käyttäytymisanalyysi (SKA)?

Sovellettu käyttäytymisanalyysi on käyttäytymisanalyysin osa-alue, joka soveltaa tieteen tunnistamia käyttäytymisperiaatteita tilanteisiin ja ilmiöihin, joissa on tarpeen havainnoida, analysoida ja muuttaa käyttäytymisen ja kontekstin välisiä suhteita eli ihmisten ja ympäristön vuorovaikutusta (Mayer ym. 2022; Tuomisto ym. 2024). Sovellettu käyttäytymisanalyysi antaa työkaluja esimerkiksi asiakkaan haastavan tilanteen selvittämiseen yhdessä hänen kanssaan tai työntekijän omalle reflektiolle siitä, mitä hänessä herää erilaisissa työtilanteissa ja miten hän voisi näissä tilanteissa toimia harkitusti ja tarkoituksenmukaisesti. Käytännössä sovelletun käyttäytymisanalyysin avulla tarkastellaan muutosta kaipaavissa tilanteissa, miten edeltävät tekijät ja seuraukset vaikuttavat yksilön tai ryhmän vointiin ja toimintamahdollisuuksiin (ABC-analyysi), että osataan kohdistaa muutostyöskentely tarkoituksenmukaisiin asioihin. Näin työskentelystä tulee vaikuttavampaa ja myös turvallisempaa, kun esimerkiksi haastavien tilanteiden taustalla vaikuttavat tekijät on tunnistettu ja asiakkaan on mahdollista saada tarkoituksenmukaista tukea, josta on hänelle oikeasti hyötyä. Muussa tapauksessa esimerkiksi vanhempien kysymyksiin siitä, mitä tehdä, kun autistinen lapsi karkailee tai lyö itseään, vastaaminen on lähinnä hakuammuntaa – syitä voi olla lukuisia ja näin ollen ratkaisun avaimetkin ovat erilaisia tilanteesta riippuen.

Englanniksi sovellettu käyttäytymisanalyysi on Applied Behaviour Analysis (ABA). ABA-lyhennettä näkee paljon käytettävän niin meillä kuin maailmallakin kuvaamaan nimenomaan ABA-autismikuntoutusta, mikä on johtanut väärinymmärryksiin siitä, mitä sovellettu käyttäytymisanalyysi on. ABA-autismikuntoutus on yksi lukuisista käyttäytymisanalyysin sovellusalueista. Muita alueita ovat esimerkiksi opetus, gerontologia, päihde- ja mielenterveystyö, työturvallisuus ja luonnonsuojelu. Kun työpaikalla uuvutaan, työterveys ja työnantaja voivat sovelletun käyttäytymisanalyysin avulla tunnistaa olosuhteista tekijöitä, jotka uupumusta aiheuttavat ja muokata niitä sen sijaan, että laitettaisiin muutosodotukset yksittäisten uupuneiden työntekijöiden hartioille. Sovellettu käyttäytymisanalyysi voi auttaa luomaan organisaatioihin emotionaalisesti turvallisemman toimintakulttuurin tai sen avulla voidaan suunnitella kouluruokalan ruokahävikin vähentämistä – mitä vain, mihin liittyy meidän ihmisten toimintamahdollisuuksien lisääminen kohti myönteistä, merkityksellistä muutosta. 

Miksi sovellettu käyttäytymisanalyysi saa osakseen niin paljon kritiikkiä? 

Sovellettua käyttäytymisanalyysia voidaan käyttää kaikille neurotyypeille turvallisella, neurovahvistavalla tavalla. Käyttäytymistieteen periaatteet, jotka selittävät oppimisen ja käyttäytymisen lainalaisuuksia, eivät ole itsessään hyviä tai pahoja, vaan se, miten me ihmiset käytämme niitä, merkitsee. Sovelletun käyttäytymisanalyysin periaatteita voidaan käyttää myös hyvin haitallisilla tavoilla, ja kritiikki onkin aiheellista. ABA-kuntoutusta saaneiden autistien kokemukset kuvaavat, miten kuntoutuksen nimissä on käytetty toimintatapoja, jotka aiheuttavat kokemusta riittämättömyydestä, viallisuudesta ja kelpaamattomuudesta ja siten maskaamista, pahoinvointia, ahdistusta ja traumoja. Pahimmassa tapauksessa ABA-kuntoutus – ja mikä tahansa kasvattaminen, opetus tai kuntoutus – on sitä, että ei ymmärretä esimerkiksi oppilaana tai asiakkaana olevan lapsen omaa neurotyyppiä, lapsen sisäistä kokemusta eikä lapsen todellisia tarpeita ja harjoitellaan sellaisia taitoja ja sellaisilla tavoilla, jotka ovat hänelle haitallisia koska ne opettavat maskaamaan, piilottamaan omat tarpeensa ja häpeämään omaa itseään. Äärimmäisen haitallista on, että yritetään muuttaa lapsen – tai kenen tahansa – näkyvää käyttäytymistä esimerkiksi palkkioilla ja rangaistuksilla eikä selvitetä ja ymmärretä alkuunkaan, mistä kaikesta on kysymys: miksi lapsi esimerkiksi puree itseään tai miksi nuori ei kykene menemään kouluun, miten hän oikeasti voi ja mitä hän tarvitsisi voidakseen hyvin. Tällaisessa vain lapsen käyttäytymisen muuttamiseen tähtäävässä toiminnassa ei tunnisteta ympäristön mittavaa vaikutusta lapsen toimintaan ja odotetaan, että lapsen pitää muuttua – olosuhteiden ja asenneymmärryksen muuttamisen sijaan. Näen, että tällaisia neurovähemmistöille haitallisia, neuronormatiivisuuteen ohjaavia toimintamalleja meillä Suomessakin on riittämiin niin vanhemmille suunnatussa ohjauksessa kuin varhaiskasvatuksessa, koulumaailmassa ja kuntoutuksessakin. Juuri tämän haitallisen, kestämättömän kohtelun lopettamiseksi teen työtäni. 

Se miten osa toimijoista on ABA-kuntoutusta eri puolilla maailmaa toteuttanut ja toteuttaa ja millaisia seurauksia sillä on autistien elämään ollut, ansaitsee hyvin kriittistä tarkastelua, enkä hyväksy sitä missään nimessä. Ratkaisuksi aiheelliseen huoleen siitä, käytetäänkö koulutus- ja palvelujärjestelmässämme autisteille turvallisia menetelmiä, on esitetty sovelletun käyttäytymisanalyysin käytön lopettamista kokonaan. Käyttäytymisanalyysin lainalaisuudet – se, miten paljon ympäristö vaikuttaa yksilöön ja miten paljon kokemuksemme vaikuttavat oppimiseemme – vaikuttavat kuitenkin meidän kaikkien elämään koko ajan. Nämä lainalaisuudet ovat kuin painovoima: ne ovat olemassa ja vaikuttavat koko ajan, huomioimme niitä tai emme. Tämän vuoksi näen, että ammattilaisten opettajista terapeutteihin tulisi olla tietoisia siitä, miten heidän oma toimintansa ja muut ympäristötekijät vaikuttavat esimerkiksi autistiseen oppilaaseen ja hänen vointiinsa – eli ymmärtää sovelletun käyttäytymisanalyysin perusteita. Tämä ymmärrys mahdollistaa aikuisten vastuunoton ja tietoisen toiminnan siten, että meidän oma toimintamme ei ole aiheuttamassa esimerkiksi kuormitusta, ahdistusta ja haastavia tilanteita, meidän on mahdollista auttaa lasta onnistumaan ja kykenemme toimimaan eri tilanteissa harkitusti ja tarkoituksenmukaisesti. 

Myös minusta on nettikirjoitteluissa arveltu, “toteutanko autistien eheytyshoitoja” eli toimin autisteille haitallisilla tavoilla, koska nimeni ja työni liitetään ABAan. Jaan pohtijoiden aiheellisen huolen siitä, onko eri toimijoiden toiminta autisteille ja muille neurovähemmistöille turvallista – sen vuoksi minäkin teen työkseni juuri tätä mitä teen. Maailmankatsomukseni ja koko arvomaailmani on vastaan kaikkea sellaista, mikä on haitallista neurokirjon lapsille ja nuorille – ja kaiken ikäisille neurokirjolaisille ja meidän hyvinvoinnillemme tehtiin sitä sitten kuntoutuksen, varhaiskasvatuksen tai koulun puitteissa tai missä tahansa vammaispalveluista lastensuojeluun ja terveydenhuollon vastaanotoille saakka. Olen vastaan kaikkea sellaista toimintaa, joka ohjaa meitä autisteja häpeämään ja piilottamaan ominaisuuksiamme, ohittamaan omat tarpeemme, piilottamaan oman todellisen itsemme ja toimimaan tavoilla, jotka kuormittavat ja aiheuttavat ahdistusta. Vastustan kaikkea, mikä aiheuttaa turvattomuutta ja johtaa pahoinvointiin ja kärsimykseen. Toivon ja uskon, että kaikesta mitä teen, välittyy vastuullisuuteni ja paloni tehdä työtäni yhdenvertaisuuden, syrjimättömyyden ja kaikille neurotyypeille turvallisemman koulutus- ja palvelujärjestelmän eteen kaikella sillä, mitä minussa on maailmaa varten. Työni tarkoituksesta ja ajatuksistani neuromoninaisuudesta voi lukea lisää näiden yritykseni verkkosivujen lisäksi Neurovahvistavan lähestymistavan osaamiskeskuksen sivuilta osoitteesta https://neurovahvistajat.fi. 

Mihin käytän sovellettua käyttäytymisanalyysia työssäni?

ABC-analyysi. ABC-analyysi on käytännönläheinen, vaikuttava työkalu, ja käytän sitä työssäni paljon. Kenenkään käyttäytyminen ei tapahdu autiolla saarella, vaan osana laajempaa kontekstia (tämän ymmärryksen puute tulee työssäni jatkuvasti vastaan, sillä kuulen usein uskomuksen “Tämä lapsi on tahallaan hankala”). Sovelletun käyttäytymisanalyysin perustyökalu on ABC-ketjuanalyysi, jonka avulla tunnistetaan käyttäytymistä edeltävät tekijät (A), itse käyttäytyminen (B) ja sitä seuraavat tekijät (C) (Pietikäinen, A. 2024). Samainen ABC-ketjuanalyysi on myös kognitiivisen käyttäytymisterapian perustyökalu ja siten Suomessa laajasti käytössä esimerkiksi psykoterapiassa. Edeltävät tekijät vaikuttavat usein suoraan siihen, miten henkilö onnistuu tilanteessa toimimaan, esimerkiksi hälyinen luokkahuone, epävarmuutta aiheuttavat muutokset päivän kulussa, struktuurin puute, alkava flunssa ja liian korkea vaatimustaso (A) voivat aiheuttaa sen, että jo valmiiksi kuormittunut oppilas joutuu oppitunnin loppupuolella kokea tunneromahduksen ja kaataa pulpettinsa ja heittää tuolinsa menemään (B). Käyttäytymistä seuraavat tekijät taas toistuessaan vaikuttavat siihen, miten opimme jatkossa vastaavissa tilanteissa toimimaan. Seuraus voi tässä tilanteessa olla esimerkiksi se, että ohjaaja lähtee oppilaan kanssa aistihuoneeseen rentoutumaan (C). Kun tämä toistuu, oppilas voi oppia, että hänen kuormituksensa ja tauon tarpeensa otetaan todesta vasta, kun hän on joutunut kokea tunneromahduksen ja toiminut vaarallisella tavalla (tuolin heittäminen). Näin me aikuiset tulemme opettaneeksi hänelle toimintamallin tuolin heittämisestä. Neurokirjon lasten ja nuorten asioiden kohdalla ABC-analyysi auttaa meitä tunnistamaan, mitä tekijöitä aikuisten toiminnassa ja ympäristössä meidän tulee jäsentää A- ja C-kohdissa, että lapsi/nuori voisi osallistua, oppia, onnistua – ja voida hyvin. Kuten tässä oppituntiesimerkissä, usein me aikuiset toimimme vasta C-kohdassa, jolloin olemme auttamattomasti myöhässä. Ratkaisun avaimet löytyvätkin aikuisten toiminnan painopisteen siirtämisestä reaktiivisesta C-kohdan toiminnasta ennaltaehkäisevään, lasta tukevaan A-kohdan toimintaan. Huomionarvoista on, että neurovahvistavassa ABC-mallityöskentelyssä muutosodotukset kohdistuvat siis aikuisten toimintaan ja olosuhteiden jäsentämiseen, kuten kuormituksenhallintaan – eivät ensisijaisesti lapsen toimintaan eivätkä milloinkaan hänen neurotyyppiinsä. Meidän aikuisten vastuullinen tehtävä on luoda olosuhteet, joissa lapsi voi voida hyvin. Hyvinvoivan lapsen on mahdollista myös oppia uusia taitoja, esimerkiksi kehotietoisuustaitoja (kuten kertyvän kuormituksen ja tauon tarpeen tunnistaminen) sekä itsensä puolella olemisen taitoja (kuten tauon tarpeesta aikuiselle kertominen ja tauolle lähteminen).

Erityisen tärkeänä apuna ABC-analyysi on, kun tarkastellaan toimivia tilanteita ja onnistumisia voidaksemme pitää yllä ja vahvistaa niitä. Sen avulla voidaan esimerkiksi tunnistaa, mitkä elementit toisessa toimintaympäristössä mahdollistavat henkilön hyvinvoinnin ja toiminnan, jotta voitaisiin siirtää näitä tekijöitä myös muihin ympäristöihin. Kahdessa kodissa asuvan autistisen lapsen kohdalla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sen tarkastelua, miten toisen vanhemman luona toimiva kommunikointitapa saadaan käyttöön myös toisen vanhemman luona. Koululla analyysi voi antaa tärkeitä näkökulmia esimerkiksi siihen, miksi oppilas on tietyillä tunneilla rentoutunut ja innokas osallistumaan. Oppilaan turvan tunteen mahdollistavia tekijöitä voidaan niiden tunnistamisen myötä lisätä myös tunneille, joilla hän on yleensä jännittyneen ja vetäytyneen oloinen.

Kuten aikaisemmin kuvasin, käyttäytymisen ja oppimisen lainalaisuudet vaikuttavat meidän elämäämme koko ajan, olimme niistä tietoisia tai emme. Neurokirjon lapset ovat monella tavalla haavoittuvaisessa ja alisteisessakin asemassa meihin heidän kanssaan työskenteleviin aikuisiin nähden, joten meiltä edellytetään tietoista, harkittua ja vastuullista toimintaa. Seuraavassa havainnollistan kolmen erilaisen esimerkin kautta, miten edeltävät tekijät (A) sekä lapsen toimintaa seuraavat tekijät (C) voivat vaikuttaa autismikirjon lapsen toimintamahdollisuuksiin, kokemuksiin sekä hyvinvointiin.

1. Esimerkki autistiselle lapselle haitallisista toimintatavoista, joita aikuiset voivat käyttää, mikäli eivät ole tietoisia käyttäytymisen ja oppimisen lainalaisuuksista ja näin ollen oman toimintansa vaikutuksista lapseen ja hänen hyvinvointiinsa.
2. Esimerkki autistiselle lapselle haitallisista toimintatavoista, jota aikuiset voivat kasvatuksen, opetuksen tai kuntoutuksen nimissä käyttää hyödyntäen käyttäytymisen ja oppimisen lainalaisuuksia (ABC-malli, sovelletun käyttäytymisanalyysin perustyökalu). Tällaisissa tilanteissa on kokemukseni mukaan usein kysymys siitä, että aikuiset ”tietävät riittävästi” aiheuttaakseen vahinkoa, mutta eivät lähellekään tarpeeksi osatakseen toimia neurovahvistavalla, autistista olemisen tapaa kunnioittavalla ja siten autistiselle lapselle turvallisella tavalla. On kestämätöntä tarkastella vain lapsen näkyvää käyttäytymistä ja kohdistaa työskentely sen muokkaamiseen, sillä tällöin lapsen sisäinen kokemus ja tarpeet jäävät huomioimatta.

”Kun työskentelemme esimerkiksi haastavien tilanteiden ja lapsen käyttäytymisessä ilmenevien pulmien vähentämiseksi, meidän tulee olla tarkkana, ettemme ohjaa lasta erityispiirteiden piilottamiseen ja omien tarpeiden ohittamiseen. Tämä tarkoittaa, että emme esimerkiksi kehu autismipiirteistä lasta siitä, että hän oli aamupiirin ajan räpyttämättä käsiään, emmekä rankaise ADHD-piirteistä lasta siitä, että hänen ei ollut mahdollista istua paikoillaan askarteluhetkellä kasvattajan odotusten mukaisesti – näin toimiessamme tulisimme opettaneeksi lapselle, että hänen tulee ohittaa kehonsa viestit siitä, mitä hän tarvitsee itsesäätelynsä ja siten hyvinvointinsa tueksi. Tämän vuoksi palkkiojärjestelmien tai seurausten asettaminen muokkaamaan pelkästään lapsen näkyvää käyttäytymistä ei ole tarkoituksenmukaista, eikä ulospäin näkyvän käyttäytymisen muuttuminen esimerkiksi vähemmän häiritseväksi voi olla ainoana tavoitteenamme. Vaikka lapsi mieluisten palkkioiden avulla oppii toimimaan toivotusti, se ei ole osoitus siitä, että käyttämämme toimintatapa toimii, sillä ulkoinen käyttäytyminen ei vielä kerro mitään siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu, miten hän tilanteet kokee ja miten hän voi. Palkkioiden avulla tai seuraamuksia välttääkseen lapsi voi oppia toimimaan odotusten mukaisesti, vaikka se hänelle stressaavaa olisikin, mutta samalla hän voi oppia ohittamaan omat tarpeensa, kuten tauon tai levon tarpeen, liikkeen ja aistikokemusten tarpeen, avun tarpeen tai autonomian tarpeen. ”Hyvin käyttäytyvä” lapsi ei saa koskaan olla tärkeämpi kasvatuksella tavoiteltava asia kuin neurokirjon lapsen sisäinen hyvinvointi.” (Ote tekstistäni kirjassa Neurokirjon lapsi varhaiskasvatuksessa, Hewitt, S. & Matilainen, M. 2024.)

3. Esimerkki aikuisen tietoisesta, neurovahvistavasta tavasta tukea autistisen lapsen hyvinvointia huomioiden käyttäytymisen ja oppimisen lainalaisuudet (ABC-malli, sovelletun käyttäytymisanalyysin perustyökalu). Tällä tavalla toimiessamme keskitymme tavoittelemaan lapsen sisäistä kokemusta sekä hänelle ominaisia kommunikoinnin, oppimisen ja tuntemisen tapoja ja huomioimaan ne. Tarkoituksena on pyrkiä tunnistamaan lapsen näkyvän käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä, kuten kuormitusherkkyys ja aistien kokemisen tapa sekä tarpeita, kuten tarve kokea hallinnantunnetta ja siten turvaa, ja vastata niihin.

ABC-analyysin käyttämisestä autismikirjon lasten tilanteiden selvittämisessä kirjoittaa myös australialainen psykologi, autisti Raelene Dundon (2020). Dundon on neurovahvistavien terapia- ja kuntoutuskäytäntöjen edelläkävijä ja on kirjoittanut mm. teoksen ”A Therapist´s Guide to Neurodiversity Affirming Practice with Children and Young People” (Kingsley 2024). Hän suosittelee ABC-työkalun käyttämistä erityisesti tilanteissa, joissa autistisen lapsen ei ole mahdollista itse tunnistaa ja ilmaista, mikä hänelle aiheuttaa esimerkiksi stressiä ja ahdistusta. Tarkoitus on löytää tilanteisiin ratkaisun avaimia ja turvallisia keinoja lapsen tueksi. 

HAASTE-toimintamallin koulutuksessa (Autismisäätiö, 2014) opin ensimmäistä kertaa funktionaalisen käyttäytymisanalyysin tekemisestä: ABC-mallista eli käyttäytymistä edeltävien ja sitä seuraavien tekijöiden systemaattisesta havainnoimisesta ja esimerkiksi asiakkaan tai oppilaan käyttäytymisen tarkastelemisesta osana kontekstia, jossa se tapahtuu. HAASTE-toimintamallin prosessissa pyritään tunnistamaan esimerkiksi stressiä ja haastavia tilanteita aiheuttavia ja ylläpitäviä tekijöitä (esimerkiksi kuormittavat elementit, lähityöntekijöiden toiminta) sekä ennaltaehkäisemään ja vähentämään haastavia tilanteita näitä tunnistettuja tekijöitä muokkaamalla. Toimintamalli siis ohjaa analysoimaan tilanteita siten, että voitaisiin tunnistaa ihmisen näkyvän käyttäytymisen (esimerkiksi itsensä tai muiden satuttaminen) taustalla vaikuttavia tekijöitä, jotta tuki ja muutokset osattaisiin kohdistaa tarkoituksenmukaisiin asioihin, kohti henkilön hyvinvointia ja turvallista, sujuvampaa arkea. Haaste-prosessissa pyritään tunnistamaan ja validoimaan henkilön omia kokemuksia, tunteita ja tarpeita, joita hän pyrkii usein käyttäytymisen kautta ilmaisemaan (tarpeita kuten autonomia, hallinnan tunteen ja turvan tunteen tarve, oman tilan tarve, tarve tulla ymmärretyksi tai viestejä kuten ”Ei, en halua tätä”, ”Tarvitsen tauon”, ”Olen väsynyt”, ”Minulla on hammassärky”, ”Haluan seuraa”, ”Minua pelottaa”). Prosessissa pyritään jäsentämään tilanteita ja lähihenkilöiden toimintatapoja siten, että henkilö voisi turvallisilla tavoilla saada sen, mitä tarvitsee, ilman että stressi pääsee kertymään liialliseksi ja esimerkiksi tauon tarve täytyy ilmaista satuttamalla itseä, kun muita keinoja ei ole tai ympäristö ei muuten ymmärrä tai ota todesta hänen ilmaisuaan, kuten stressin kertymisen ennusmerkkejä. HAASTE-toimintamalli myös painottaa positiivista lähestymistapaa ja rakentaa muutostyöskentelyn kunnioittavan kohtaamisen, lähihenkilöiden vastuullisuuden (tilannetekijöiden muokkaaminen) sekä asiakkaan vahvuuksien, mielenkiinnon kohteiden ja osaamisen päälle. 

HAASTE-toimintamallikoulutuksia järjestää nykyään Autismiliitto, ja voin suositella koulutusta lämpimästi. Autismiliiton verkkosivuilla kerrotaan: HAASTE-toimintamalli on kehitetty vuosina 2011–2014 Autismisäätiön, Kehitysvammatuki 57 ry:n, Ammattiopisto Liven, Uudenmaan vammaispalvelusäätiön sekä Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymän yhteishankkeessa. Hankkeen tavoitteena oli ennaltaehkäistä ja vähentää haastavia tilanteita sekä lisätä osallisuutta, arvostavaa kohtaamista ja perheiden jaksamista. Hankkeen pohjalta syntynyt HAASTE-manuaali ohjaa tekemään käyttäytymisanalyysia haastavista tilanteista, ja löytämään turvallisia, toimivia keinoja asiakkaan tai oppilaan ja lähihenkilöiden arkeen tilanteen tasoittamiseksi. (https://autismiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/haastemanuaali/, viitattu 31.3.2025.) 

ABC-analyysin tekemistä opin myös Valterin Autismikirjon asiantuntija -koulutuksessa (Opetushallituksen Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, 2017) sekä hyväksymis- ja omistautumisterapian koulutuksissa (Arto Pietikäinen, 2023, 2025). Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) (Action and Commitment Therapy, ACT) on Suomessakin laajasti käytetty ja siitä voi lukea lisää esim. Arto Pietikäisen kirjoista: Kohti taitavaa HOT-työskentelyä – Hyväksymis- ja omistautumisterapian opas ammattilaisille -kirjassa esitellään käyttäytymisanalyysi HOTin taustateoriana sekä ABC-analyysin merkitys vaikuttavan työskentelyn pohjana. Pidän HOTista erityisesti sen vuoksi, että se takaa autonomian työskentelyssä: työskentely perustuu ihmiselle itselleen merkityksellisiin asioihin, eikä tavoitteita ja asiakkaan hyvän elämän elementtejä määritellä ulkopuolelta. 

Työyhteisöjen tukeminen ja ohjaaminen. Käyttäytymisanalyysiopinnoissani olen suuntautunut organisaatiokäyttäytymiseen (OBM, Organizational Behaviour Management), ja siihen työni tänä päivänä keskittyy. Organisaatiokäyttäytymisen työkalujen avulla voidaan tunnistaa tekijöitä, joita jäsentämällä voimme onnistua muuttamaan omaa käyttäytymistämme. ABC-analyysin avulla työntekijät voivat tarkastella omia reaktioitaan ja toimintatapojaan, esimerkiksi tunnistaa tekijöitä, jotka aiheuttavat tilanteen eskaloitumisen konfliktiin nuoren kanssa. Analyysi auttaa niin ikään tunnistamaan esimerkiksi yhteisesti sovittujen toimintatapojen käyttöönoton ongelmia: onko kyse uskomuksista, motivaatiosta, voimavaroista, taidoista, työnkuvan epäselvyyksistä, selkeytymättömistä arvoista vai esimerkiksi tuen ja palautteen puutteesta. (Austin, J. 2023.) Ammattilaisille suunnattujen koulutusteni lisäksi tuen ja konsultoin organisaatioita ja työtiimejä toimintakulttuurin muutoksessa kohti kaikille neurotyypeille turvallista, yhdenvertaista, syrjimätöntä maailmaa. Autan tunnistamaan, mitkä tekijät tulevat tärkeiden asioiden – kuten asiakkaiden tai kollegojen neurovahvistavan, turvallisen kohtelun tielle – ja raivaamaan näitä esteitä. Työskentelyssä voidaan esimerkiksi tukea työntekijöiden sitoutumista myönteiseen, arvopohjaiseen muutokseen ja tarkastella tarvittaessa, mistä haastavat ja neurokirjon lapsille ja nuorille haitalliset tilanteet, kuten kiinnipidot ryhmäkodilla tai lapsen karkailut päiväkodilla johtuvat ja miten niitä voidaan ennaltaehkäistä ja vähentää. Tätä on sovellettu käyttäytymisanalyysi työssäni. 

Miten tehdä työtä neurovahvistavalla tavalla? 

Suodatan kaikki käyttämäni menetelmät ja toimintatavat huolella neurovahvistavan lähestymistavan periaatteiden läpi varmistaakseni, että työskentelyni on neurovähemmistöille turvallista ja tarkoituksenmukaista. Seuraavaan kuvaan olen kuvannut kehittämäni Neurovahvistavan suodattimen, joka on auttanut minua valtavasti kehittämään omaa työtäni siten, että voin osaltani parantaa meidän autistien ja muiden neurovähemmistöjen asemaa ja kohtelua koulutus- ja palvelujärjestelmässämme. Tätä suodatusta autan myös koulutuksiini ja konsultaatioihini osallistuvia ammattilaisia tekemään: mikä kenenkin ammatillinen viitekehys ja käytetyt menetelmät ovat erityisopettajasta psykoterapeuttiin ja sairaanhoitajasta lastensuojelun perheohjaajaan, tulisi ne aina siivilöidä neurovahvistavan lähestymistavan periaatteiden läpi.

Jokainen ammattilainen ja organisaatio, joka laskeutuu vastuullisesti reflektoimaan totuttuja toimintatapojaan neurovahvistavan suodattimen avulla, edistää osaltaan tärkeää toimintakulttuurin muutosta kohti yhdenvertaista, syrjimätöntä ja kaikille neurotyypeille turvallista koulutus- ja palvelujärjestelmää.
Turvallisemman tilan periaatteet: neurokirjon asiakkaan huomioiminen -tiedosto (PDF)

Kasvatusta, opetusta ja kuntoutusta varten olen luonut Neurovahvistavan taitoharjoittelun tarkistuslistan. Sen tarkoitus on varmistaa, että neurokirjon lapsen kasvua omaksi itsekseen tuetaan vilpittömästi, kehitystä tuetaan sensitiivisesti ja taitoja harjoitellaan hänen neurotyyppiään, tarpeitaan ja toiveitaan kunnioittavalla tavalla. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että työskentely perustuu lapsen tarpeille ja lapsia ei ohjata maskaamaan ja piilottamaan neurokirjon ominaisuuksiaan, ohittamaan omia tarpeitaan ja toimimaan heille haitallisilla neurotyypillisillä tavoilla. Tarkistuslistan elementteihin perehdytään ja sen käyttöä harjoitellaan Neurovahvistaja® -koulutuksessa.

Neurovahvistavan taitoharjoittelun tarkistuslista -tiedosto (PDF) 

Kysymyksiä, joita minulta on aiheeseen liittyen kysytty

Käytätkö siis työssäsi ABAa? 

Kyllä, käytän työssäni ABAa eli sovellettua käyttäytymisanalyysia. Että edellinen lause ymmärretään oikein, on tärkeää muistaa, että ABA ei ole synonyymi ABA- autismikuntoutukselle tai autistien eheytyshoidoille. Käytän sovelletun käyttäytymisanalyysin työkaluja auttaakseni perheitä ja työntekijöitä löytämään turvallisia, neurovahvistavia tapoja edetä kohti myönteistä muutosta. Ja vain silloin, kun muutosta tarvitaan ja vain niihin asioihin, joihin sitä toivotaan – aina neurokirjon lapsen tai nuoren hyvinvointi edellä. Sovelletun käyttäytymisanalyysin työkalut auttavat minua myös jäsentämään omaa toimintaani siten, että saan työni tehtyä (toiminnanohjaukseltani en muuten saisi mitään aikaiseksi) ja HOTin elementit ovat minulle valtavan tärkeä voimavara omaan jaksamiseeni ja omien arvojeni kuuntelemiseen liittyen. 

Sen sijaan ABA-kuntoutusta tai muutakaan kuntoutusta en tee, vaan työssäni järjestän koulutuksia vanhemmille ja ammattilaisille sekä toteutan tukitapaamisia perheiden kanssa ja konsultaatiotapaamisia työyhteisöjen kanssa. Aikaisemmin olen työskennellyt sosionomina kuntoutustyössä: ennen yrittäjäksi ryhtymistä työskentelin miltei 20 vuoden ajan erityishuoltopiirin asiantuntijapalveluissa, vammaispalveluissa sekä terveydenhuollossa autismikirjon ja muiden neurokirjon teemojen parissa, ja tästä suurimman osan kuntoutusohjaajana (autismikuntoutusohjaus). Maailma sekä oma osaamiseni ja ymmärrykseni on muuttunut valtavasti siitä, kun aloitin vuosituhannen vaihteessa kesätyöntekijänä silloisessa kehitysvammaisten autistien laitoshoidossa ja mitä tiedän nyt. Luotan, että tulevien vuosien aikana ymmärrykseni ja sensitiivisyyteni vahvistuvat edelleen – mitä tiedämmekään kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua esimerkiksi hermoston tilan merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille ja miten paljon syvällisemmin ymmärrämme ja osaamme kunnioittaa ihmisyyden monimuotoisuutta. 

Miten mielestäsi neurovahvistava lähestymistapa ja ABA sopivat yhteen? Eivätkö ne ole ristiriidassa keskenään? 

Jos käsitteellä sovellettu käyttäytymisanalyysi, engl. ABA, tarkoitettaisiin autismikuntoutusta, jossa autismia neurotyyppinä, autistista kulttuuria ja autistin sisäistä kokemusta ymmärtämättä tarkasteltaisiin vain ulospäin näkyvää käyttäytymistä ja muokattaisiin sitä neuronormatiivisuutta kohti aiheuttaen maskaamista ja pahoinvointia, se ei sopisi mitenkään päin neurovahvistavan lähestymistavan kanssa yhteen. Myöskään mikään muu neuronormatiivisuuteen ohjaava, häpeää ja maskaamista aiheuttava tai muulla tavalla neurovähemmistöille haitallinen menetelmä tai toimintapa ei ole neurovahvistavan lähestymistavan mukaista. 

Kun taas puhutaan sovelletusta käyttäytymisanalyysista, joka tosiasiallisesti tarkoittaa sen selvittämistä, miten ympäristö ja olosuhteet vaikuttavat yksilön tai ryhmän vointiin ja toimintamahdollisuuksiin ja näiden tekijöiden vastuullista muokkaamista vastaamaan yksilön tai ryhmän tarpeisiin, sopii se todella hyvin neurovahvistavan lähestymistavan elementteihin. Näin ollen toiminnassani ei ole mitään ristiriitaisuutta. Neurovahvistavan lähestymistavan osaamiskeskuksen sivuilla voi tutustua lähestymistapaan ja sen periaatteisiin.

Neurovahvistavan lähestymistavan osaamiskeskuksen verkkosivut

Lopuksi 

Yksi käsissäni eniten kuluneista kirjoista on Dalai-Laman Myötätunto. Sen sanoma on tuonut minulle paljon lohtua, toivoa ja rauhaa monesti niin kaoottisessa maailmassamme. Aina sen sivuille palatessani saan valtavasti vastuullisuutta sekä rohkeutta ja voimaa jatkaa kohti minulle tärkeitä asioita. Haluan jakaa vielä lopuksi pienen koontini Myötätunto-kirjasta, jos se puhuttelisi jotakuta juuri nyt. 

🌱 Dalai-Laman viesti on selkeä läpi kirjan: älä vahingoita muita. Harjoita myötätuntoa, rakkautta, lempeyttä, ystävällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja epäitsekkyyttä.

🌱 Kasvata tietoisuutta, rohkeutta, kurinalaisuutta, toiveikkuutta, kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä ja sinnikkyyttä. 

🌱 Pysy rauhallisena, avoimena, rehellisenä ja vilpittömänä. Omistaudu mietiskelylle, kehittymiselle ja muutokselle. 

🌱 Osoita pyyteettömyyttä, ymmärrystä, kunnioitusta, rakkautta, inhimillisyyttä, arvostusta ja vastuullisuutta. 

🌱 Edistä sanoillasi ja teoillasi yhteenkuuluvuutta, yhdenvertaisuutta, sopusointua ja mielenrauhaa. 

🌱 Auta ja palvele toisia parhaasi mukaan ja huolehdi heidän hyvinvoinnistaan.  

Lähteet 

Autismiliiton verkkosivut: HAASTE – apua haastavaan käyttäytymiseen. https://autismiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/haastemanuaali, viitattu 31.3.2025

Austin, J. 2023. Results. The Sience-Based Approach to Better Productivity, Profitability, and Safety. Reaching Results Press. 

Dalai-Lama & Hopkins, J. 2015. Myötätunto. Sisäinen rauha ja onnellisempi maailma. Basam Books. 

Dundon, R. 2020. The Parents´ Guide to Managing Anxiety in Children with Autism. Kingsley. 

Hewitt, S. & Matilainen, M. 2024. Neurokirjon lapsi varhaiskasvatuksessa. Santalahti-kustannus. 

Mayer, G. R. ym. 2022. Behaviour Analysis for Lasting Change. Sloan Publishing. 

Pietikäinen, A. 2024. Kohti taitavaa HOT-työskentelyä. Hyväksymis- ja omistautumisterapian opas ammattilaisille. Duodecim. 

Tuomisto, M. ym. 2024. Käyttäytymisanalyysin sanakirja. Seitsemäs painos. Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos.